Masennuslääke Sertralin testissä

No tervepä, tervepä terve! Pitkästä aikaa dear diary. Escitalopram sai vuosi sitten hautautua kaapin pohjalle, koska ensimmäiset kokemukset oli niin hirveitä. Nyt tulin kuitenkin taas siihen pisteeseen elämässä, että oli pakko todeta, että ei shaatana, eihän tästä mitään tule, jos ei pääkoppa ala voida vähän paremmin. Nyt minulla on cocktail, joka on pari päivää toiminut ihan hyvin. Aamuisin 1/4 Sertralin 50 mg -tabusta ja iltaisin 1/2 Ketipinor 25 mg -tabusta. Sertralin piti hereillä pari yötä melkein kokonaan, mutta sitten aloin ottaa Ketipinoria iltaisin ja sain nukuttua.

Kuinkahan monella masennuslääkkeiden aloitus on hankalaa juuri sen vuoksi, että lääkäri ei ole määrännyt iltaan jotain väsyttävää?

Oon toiveikas tän Sertralin-hoidon suhteen. Nyt on oikeesti aika hankkiutua eroon masennuksesta, joka on vaivannut mua – voi luoja – yli parikymmentä vuotta. Ei oo tarkoitus, että loppuelämän näitä tabuja söisin. Mutta toivon, että saan energiaa siihen, että esim. jaksaisin liikkua vähän enemmän ja että iltaisin en vaan lösähtäis puolikuolleena sänkyyn, vaan voisin esim. tehdä joogaharjoituksen tai meditaation. Tai hitsi, vaikka kirjoittaa tuntemuksiani blogiin.

5-HTP – ensimmäiset kokemukset

Elämän kurjia kuoppia on ne ajat, kun ajatukset pyörii unen ympärillä. Nukuinko vai enkö nukkunut? Nukunko ensi yönä? Entä jos en nuku? Oon ottanut nyt kaksi Yhdysvaltalaisen Solgar-yhtiön 5-HTP-tabua. Ostin ne luontaistuotekaupasta, mutta kenties apteekeissakin on niitä myynnissä (?) Yllätyin nimittäin, että viime postauksessani mainitsemani Harmonian KSM66 löytyi lähiapteekin hyllystä.

Luontaistuotekaupan myyjä kertoi, että 5-HTP alkaa vaikuttaa noin neljän tunnin kuluttua nauttimisesta. Otin pillerin kuuden aikaan illalla, koska tavoitteeni oli mennä 22 aikaan nukkumaan. Rauhoitin muutenkin koko illan niin, että keskityin vain nukkumaanmenoon. Kävin suihkussa 19 aikaan ja puin heti sen jälkeen yöpaidan. Napsin myös aimoannoksen magnesiumia, jonka oon huomannut vaikuttavan uneen. 5-HTP vaikutti kehossani mielestäni selvästi jo 21 aikaan. Oloni oli levollinen, painava ja unelias. Nukahdin varmaan ennen kymmentä ja heräsin yhdeksältä. Olin nukkunut hyvin!

Olin nukkunut hyvin!

Seuraavana iltana yritin saada yhden tärkeän jutun hoidettua vielä lapsen mentyä nukkumaan yhdeksän jälkeen. Otin pillerin vasta 20 aikaan, mutta olin jo silloin hyvin väsynyt. Tuntui, että keho kertoi, että tee sama mikä eilen: keskity vain rentoutumiseen. Sen sijaan skarppasin kaikki voimani, että sain mieltä kaihertavan – vaikkakin innostavan – jutun tehtyä 23 mennessä. Kun olin saanut sen tehtyä, olin tavallaan helpottunut ja ylpeä itsestäni. Samalla sätin itseäni, että enkö todellakaan keksinyt muuta aikaa asian hoitamiselle. Koska mun on vaikea olla myötätuntoinen itseäni kohtaan, varmaankin olisin sättinyt itseäni myös siitä, jos en olisi vieläkään hoitanut roikkumaan jäänyttä asiaa.

Yöllä kävin ylikierroksilla. Mielessä kummitteli myös seuraavan aamun viimeinen ajotunti ennen (toista) inssiä. Tunsin 5-HTP:n kuitenkin kehossani selvästi. Keho ihan huusi: lepää! Lopulta klo 3 aikaan uni tuli. Uskon, etä 5-HTP vaikutti tähän. Mieleni antoi periksi, kun keho veti kuopan pohjalle pimeään ja rauhaan. Noin neljän tunnin unet on ehdottomasti parempi kuin ei unia ollenkaan. Olen siis vaikuttunut 5-HTP-tuotteesta tässä vaiheessa.

Noin neljän tunnin unet on ehdottomasti parempi kuin ei unia ollenkaan. Olen siis vaikuttunut 5-HTP-tuotteesta tässä vaiheessa.

Uskon, että otin viime yön myötä myös tärkeän askelen itseni kuuntelussa. Uskon, että ymmärsin nyt ehkä ensimmäistä kertaa keholla, kuinka olennaista minulle on tehdä tilaa rentoutumiselle illalla ja hypätä väsymyksen ikkunan mukana unille. Ikkuna nimittäin sulkeutuu, kun skarppaa ja ohittaa kehon viestin.

Luontaistuotteista apua mielialaan?

Viime viikolla kokeilin ensimmäistä kertaa masennuslääke Escitalopramia. Aloitin pienimmällä mahdollisella annoksella eli 5 mg. Viime viikko oli ehkä elämäni hirvein. Ensimmäinen pilleri vaikutti uneen välittömästi kielteisesti, toinen ja kolmas saivat aikaan unettomat yöt. Lisäksi mieleen nousivat menneiden vuosien ja ehkä elämien kärsimys ja häpeä. Lääkkeet määränneelle lääkärillehän sanoin, että nukun nykyään ihan hyvin alakuloisesta mielialasta huolimatta. Se oli totta vielä reilu viikko sitten. Viime yönä en taas nukkunut, vaikka lopetin Escitalopramin kolmeen pilleriin. Luulen, että lääke laukaisi traumamuiston vaikeasta unettomuudesta, josta kärsin vuosia sitten.

Marssin tänään luontaistuotekauppaan. Ainoa ajatukseni oli, että mun täytyy saada jotain stressiä helpottavaa. Jotenkin unohdin sanoa sen myyjälle ja tiedustelin vain saatavuutta tuotteista, jotka on mulle jo tuttuja. Ties mitä ammattitaitoinen myyjä olisi mulle suositellut! Haluaisin lääkkeen/luontaistuotteen, joka laittaisi tajun kankaalle hetkeksi aikaa. Että saisin vain kokea hetkellisen rauhan. Ymmärrän huumeisiin sortuvia toisin sanoen…

Alun lievän hedarin ja ahdistuksen jälkeen oon ollut huomaavinani, että Harmonian KSM66 tasapainottaa oloa. Tuotteen vaikuttava aine on ashwagandha. Kuulostaa ikiaikaiselta ja viisaalta! Viimeisen pillerin nappasin tänä aamuna. Oon syönyt sitä vähän epäsäännöllisesti, enkä yleensä ohjeen mukaan aamuin illoin. Ajattelin, että nyt voisin alkaa syödä sitä säännöllisesti. Tuote oli juuri viikonloppuna myyty loppuun lähimmästä luontaistuotekaupasta, joten en valitettavasti saanut sitä nyt matkaani. Toimitus saattaa tulla jo tänä iltana, joten syöksyn paikalle heti, kun saan asiasta viestin. Oon mä sen verran vakuuttunut tuotteesta kuitenkin. (Yksi mielenkiintoinen huomio on, että mun tekee mieli laulaa ja mun lauluääni kuulostaa paremmalta, kun oon ottanut KSM66-tabun.)

Nappasin nyt hyllystä uuden tuttavuuden, josta joku kertoi muistaakseni Eating for Beauty (E4B) -nettikurssin Fb-ryhmässä: 5-HTP. Aika hämärä tuote taas! Jännittää, miten se mahtaa vaikuttaa, jos otan tänään yhden. Tokkuraisuus ei haittaisi, jos ei tarvitsisi olla skarppi, mutta mun pitäisi esimerkiksi ajaa autoa. Ihan varmaa kuitenkin on, että oon tokkurainen, jos en nuku ollenkaan. 5-HTP sisältää valerianaa ja tryptofaania, joiden pitäisi auttaa unen kanssa. Tryptofaani muodostuu jonkinlaisen neurologisen prosessin kautta serotoniiniksi, joten 5-HTP saattaisi ehkä maybe possibly vaikuttaa mielialaan. Kuulostaa mielestäni paremmalta, että serotoniinia tulee elimistöön lisää kuin että serotoniinin poistuminen elimistöstä estetään, niin kuin SSRI-lääkkeet tekevät. Kamalan Escitalopram-kokeilun jälkeen yllätyn kyllä positiivisesti, jos joku serotoniinia sörkkivä aine tekee kehossani jotain hyvää lyhyellä aikavälillä.

Escitalopramista luin muuten jostain, että joskus sen kanssa määrätään samaan aikaan nukahtamislääkkeet. Nukahtamis- ja unilääkkeitä olen myös aikanaan kokeillun ja ne saivat minut todella sekaisin – ilman, että kuitenkaan nukuin. Joten itse en lähde kokeilemaan tuota lääkekomboa. Escitalopram ja muut SSRI-lääkkeet toimivat varmaan monelle hankalan alun jälkeen. Jos on mahdollisuus olla ”poissa pelistä” ja keskittyä paranemiseensa, niin suosittelen kyllä kokeilemaan lääkettä kauemmin kuin kolme päivää. Minä menen nyt hetken näillä luontaistuotteilla eteenpäin.

Haluan tanssia

Onko typerämpää kuin kirjoittaa blogiteksti siitä, että haluaa tanssia? Tanssi vaan. No, tanssi jo! Koska tämä on itsemyötätuntoblogi, yritän suhtautua myötätuntoisesti tarpeeseeni kirjoittaa pinnan alle työnnetystä halustani.

”En saa enää ikinä hylätä tanssia ja mun ruumista”, kirjoitin päiväkirjaani. Mikä estää tanssimasta?

Tanssi on aika kallis harrastus. En kritisoi ”ahneita” tanssikouluja tai opettajia, mutta kallista se on. Haluan tanssia hyvän – parhaan – opettajan ohjeistuksessa. Mikä tahansa tanssipaja kerrostalon kerhohuoneella ei kelpaa alkuunkaan. Yliopistoliikunnalla en missään nimessä mennyt tanssitunnille. Afrikkalaista tanssia cd:n säestyksellä, nykytanssia ties minkä Nightwishin tahtiin – ei ikinä.

Nämä parhaat tanssitunnit on aika kaukana paikasta, jossa nyt asun. Koska huomaan yllättäen (!) suhtautuvani tanssiin hirveän VAKAVASTI, ajatus tanssitunneista ja matkoista illalla tuntuu kakkostyöltä. Mites mä tosiaan näin tiukkis oon asian suhteen…? Oon hylännyt tanssin varmaan sen takia, että se on mulle niin tärkeää. Sehän on kamala rikos itseä kohtaan. Mutta anna välittömästi anteeksi. Oonhan mä sitä paitsi mennyt takaisin kehoani kohti jo viime syksystä.

Viime syksynä koin viimeksi ”pakko tanssia” -tunteen. En tiedä mistä maaytimen viisaudesta sain ajatuksen ilmoittautua nimenomaan aikuisbalettiin. Oon rakastanut jokaista tuntia, jokaista liikettä, jokaista hengitystä, säveltä, opettajan ohjetta – ja itseäni tanssimassa. Pandemian takia viikkotunti oli pari kertaa tauolla. Elämä tuntui käynnistyvän uudelleen aina tunnin aikana.

Aiemmin (siis noin 8 vuotta sitten) tanssin ennemmin katutanssia ja afrikkalaista tanssia. Rakastan niitä yhä. Nyt vaan tuntuu, että joku kohta sielusta oli vähän puristuksissa siinä liikekielessä. Tanssin liian kovaa liian pienillä voimavaroilla. Haluan vielä palata vanhojen suosikkieni luokse, ehdottomasti, ja kokeilla vaikka dance hallia ja housea. Mutta nyt sain toisen viisauden luokseni: ensi syksynä voisin ilmoittautua baletin lisäksi nykytanssiin. Pehmeästi, pikku hiljaa, kerään voimavarojani, kuuntelen kehoani.

Tämän lisäksi on hyvä tietysti pitää mielessä/kehossa: saat tanssia, ole hyvä. Kiitos.