Haluan tanssia

Onko typerämpää kuin kirjoittaa blogiteksti siitä, että haluaa tanssia? Tanssi vaan. No, tanssi jo! Koska tämä on itsemyötätuntoblogi, yritän suhtautua myötätuntoisesti tarpeeseeni kirjoittaa pinnan alle työnnetystä halustani.

”En saa enää ikinä hylätä tanssia ja mun ruumista”, kirjoitin päiväkirjaani. Mikä estää tanssimasta?

Tanssi on aika kallis harrastus. En kritisoi ”ahneita” tanssikouluja tai opettajia, mutta kallista se on. Haluan tanssia hyvän – parhaan – opettajan ohjeistuksessa. Mikä tahansa tanssipaja kerrostalon kerhohuoneella ei kelpaa alkuunkaan. Yliopistoliikunnalla en missään nimessä mennyt tanssitunnille. Afrikkalaista tanssia cd:n säestyksellä, nykytanssia ties minkä Nightwishin tahtiin – ei ikinä.

Nämä parhaat tanssitunnit on aika kaukana paikasta, jossa nyt asun. Koska huomaan yllättäen (!) suhtautuvani tanssiin hirveän VAKAVASTI, ajatus tanssitunneista ja matkoista illalla tuntuu kakkostyöltä. Mites mä tosiaan näin tiukkis oon asian suhteen…? Oon hylännyt tanssin varmaan sen takia, että se on mulle niin tärkeää. Sehän on kamala rikos itseä kohtaan. Mutta anna välittömästi anteeksi. Oonhan mä sitä paitsi mennyt takaisin kehoani kohti jo viime syksystä.

Viime syksynä koin viimeksi ”pakko tanssia” -tunteen. En tiedä mistä maaytimen viisaudesta sain ajatuksen ilmoittautua nimenomaan aikuisbalettiin. Oon rakastanut jokaista tuntia, jokaista liikettä, jokaista hengitystä, säveltä, opettajan ohjetta – ja itseäni tanssimassa. Pandemian takia viikkotunti oli pari kertaa tauolla. Elämä tuntui käynnistyvän uudelleen aina tunnin aikana.

Aiemmin (siis noin 8 vuotta sitten) tanssin ennemmin katutanssia ja afrikkalaista tanssia. Rakastan niitä yhä. Nyt vaan tuntuu, että joku kohta sielusta oli vähän puristuksissa siinä liikekielessä. Tanssin liian kovaa liian pienillä voimavaroilla. Haluan vielä palata vanhojen suosikkieni luokse, ehdottomasti, ja kokeilla vaikka dance hallia ja housea. Mutta nyt sain toisen viisauden luokseni: ensi syksynä voisin ilmoittautua baletin lisäksi nykytanssiin. Pehmeästi, pikku hiljaa, kerään voimavarojani, kuuntelen kehoani.

Tämän lisäksi on hyvä tietysti pitää mielessä/kehossa: saat tanssia, ole hyvä. Kiitos.