No tervepä, tervepä terve! Pitkästä aikaa dear diary. Escitalopram sai vuosi sitten hautautua kaapin pohjalle, koska ensimmäiset kokemukset oli niin hirveitä. Nyt tulin kuitenkin taas siihen pisteeseen elämässä, että oli pakko todeta, että ei shaatana, eihän tästä mitään tule, jos ei pääkoppa ala voida vähän paremmin. Nyt minulla on cocktail, joka on pari päivää toiminut ihan hyvin. Aamuisin 1/4 Sertralin 50 mg -tabusta ja iltaisin 1/2 Ketipinor 25 mg -tabusta. Sertralin piti hereillä pari yötä melkein kokonaan, mutta sitten aloin ottaa Ketipinoria iltaisin ja sain nukuttua.
Kuinkahan monella masennuslääkkeiden aloitus on hankalaa juuri sen vuoksi, että lääkäri ei ole määrännyt iltaan jotain väsyttävää?
Oon toiveikas tän Sertralin-hoidon suhteen. Nyt on oikeesti aika hankkiutua eroon masennuksesta, joka on vaivannut mua – voi luoja – yli parikymmentä vuotta. Ei oo tarkoitus, että loppuelämän näitä tabuja söisin. Mutta toivon, että saan energiaa siihen, että esim. jaksaisin liikkua vähän enemmän ja että iltaisin en vaan lösähtäis puolikuolleena sänkyyn, vaan voisin esim. tehdä joogaharjoituksen tai meditaation. Tai hitsi, vaikka kirjoittaa tuntemuksiani blogiin.
Published by