Oon inspiroitunut Kaisa Merelän eli Kaisaminnin läpistä. Oon akateeminen ja vakava henkilö. Oon superkriittinen ja kyseenalaistava. En tykkää pinnallisesta hömpötyksestä ja turhasta itsekorostuksesta. En tykkää korkkareista ja keinorusketuksesta, tekoripsistä enkä oikein vetyperoksidista. Hiuslakasta, hajuvesistä, puristavista vyötärökaitaleista, korseteista, painavista korviksista, luksuksen ihannoimisesta, englannin nolosta sekoittumisesta suomen kieleen. Mutta tykkään kyllä, kun ihminen on inspiroitunut oma itsensä, luontaisesti fiksu, mutta myös haastaa itseään koko ajan – ja jakaa ajatuksiaan myös muille. KIITOS on sana, jota ajattelen melkein aina, kun kuulen Kaisaminnin sanovan jotain.
Nyt törmäsin Instagramissa (jonne hiljattain hirvittävän henkisen ponnistelun jälkeen liityin) hänen videoonsa, jossa hän jakoi mahtavan oivalluksen liittyen verkkokurssiinsa Queen Salon. Se meni jotenkin niin, että hän halusi tehdä kurssin uudestaan, lisäillä sinne matskua ja tehdä kurssista teknisesti tasokkaamman. Hän oli varannut laitteet ja vimpaimet ja hotellihuoneen, mutta homma ei jotenkin lähtenyt. Silti hän ”maskuliinisella energialla” jatkoi työskentelyä, joi lisää kahvia ja pakotti itsensä tekemään projektin loppuun. Lopputulos oli huono. Hänellä oli videoissa vihainen ilme eikä ulosanti ollut selkeää – ”en puhunut edes kokonaisilla lauseilla”. Ahhaha. Niin samaistuttavaa. Hampaat irvessä tulee yksinkertaisesti huonoa matskua. Ne videot, jotka hän oli tehnyt innoissaan uusien oivallusten äärellä, olivat – tadaa – innostavia. Sillä hetkellä hänellä oli käytössä se tekninen osaaminen kuin oli. Oivallukset eivät kysy: onko koko paketti kontrollissa ihanteellisella tavalla ja saanko nyt tulla? Rakkaus ei kysy: oletko nyt paras versio itsestäsi ja valmis säilyttämään tämän kokonaisuuden säröttömänä elämäsi loppuun asti, saanko nyt tulla? Kun ilo, oivallus ja rakkaus tulee, anna sen tulla, mene kiitollisena vastaan, jaa muillekin, jos oot rohkea.
Meikä vetää aika usein tolla maskuliinienergialla, niin luulen! Kaikenlaista on tullut opiskeltua, mutta en tiedä mitään feminiinisestä ja maskuliinisesta energiasta. Olen nainen enkä tiedä oikein mitään naisista. Olen kiinnostunut miehistä, enkä tiedä oikein mitään miehistä. En toisaalta tiedä, kuinka paljon feminiininen ja maskuliininen liittyvät sukupuoleen. Tää juttu on jollain tapaa tabu. En usko, että tän tarttee liittyä millään tapaa stereotypioihin, paitsi niitä purkavasti. En usko, että mun tarttee alkaa koristaa itseäni epämukaviksi kokemillani tavoilla löytääkseni feminiinisen energian tai voimautuakseni naisena. Toisaalta kiva kokea, että voin tehdä niin, eikä se tarkoita, että kenelläkään olisi sen suurempaa oikeutta kommentoida ulkonäköäni tai kajota ruumiiseeni. Uskon, että tää liittyy patriarkaatin murskaamiseen. Ja kyllä mun oikeastaan tekee mieli vaihtaa näistä kalsareista johonkin vähän coolimpaan asuun. Oispa vaikka värikkäät kalsarit.
Katos vaan! Kaisaminnillä on ollut valmennus joulukuussa 2020: What the fuck do I mean when I talk about feminine & masculine energy?, joka vastasi ”kymmeniin ja satoihin pyyntöihin käsitellä enemmän feminiini- ja maskuliinienergiaa”. Kiinnostelee! Universumi tuokoon meille kaikille kiinnostuneille tarpeelliset tiedot tästä aiheesta ruumiiseen juurtuvasti.
Published by